VIIME HETKEN FIILIKSET

Kello löi just yksi ja yhdeksän tunnin päästä bussi hörähtää käyntiin...sitten mä oonkin jo matkalla Helsinkiin.

Eilen illalla/yöllä nukkumaan meneminen tuntui hankalalta, haikealta, itketti, pelotti ja ahdisti. Tiesin että tää on viimenen yö kotona ennen lähtöä. Ja vastahan mä tulin kotiin....nyt taas lähden.

Matkustan siis ensimmäistä kertaa ilman perhettäni tai ketään sukulaista. Enkä myöskään ole ikinä matkustanut niin kauas kuin nyt. Ainiin lensinhän mä viimeksi 6 tai 7 vuotiaana, sekin jännittää...

Samaan aikaan mun sisällä on hirveesti intoa tulevasta reissusta, mutta samalla pelkään lähtemistä. Eilen mietin lähdenkö edes mukaan. Päätin kumminkin että lähden, koska olen odottanut matkaa kaksi vuotta...enkä tiedä pääsenkö enää koskaan uudestaan käymään Maltalla. Toivottavasti tämä reissu ei jää ainoaksi Maltan reissuksi. Siellä on kumminkin aina ainakin se yksi henkilö jonka tahdon nähdä!

Te jotka olette matkustaneet paljon...tuleeko teille ikinä tälläisiä tuntemuksia? 

Tänään mulla on jo kumminkin parempi mieli. Laukkukin on nyt pakattu ja ehkä mä itsekkin olen valmis lähtemään. Mä tiedän että pystyn siihen, vaikka pelottaakin. Kun tulen takaisin mua odottaa täällä pari todella tärkeää ystävää, perhe ja mun karvaiset elukat + tietenkin OMA SÄNKY! Tiedän myös että matka ei kestä vuosia, vain sen 9 päivää.   Nyt mun on kumminkin pakko lähtee tonne keittiön puolelle, joten me nähään sitten elokuussa!  Tai sitten ei.....nimittäin tästä(click!) pääsette meidän matkaryhmän blogiin. Yritän kirjoitella sinne matkan aikana. Jos en kerkeä niin voitte seurailla mua instagrammissa nimellä riiinuli! ♥Riina